Pitkäikäisten yhteiskunnassa on painotettu ihmisten hyvinvointi etusijaseksi. Pitkäikäisten yhteiskunta tarkoittaa sitä, että elämänkaaremme on pidempi ja väestömme on vanhempaa ja nuorten määrä vähenee. Seuraavien vuosien aikana on löydettävä keinoja vähentää sukupolvien, alueiden ja kulttuurien eriytymistä. Meidän tulisi lisätä edelleen monimuotoisuutta ja ymmärtää elämänkaarien yhteiskuntaa: ajattelutapaa, jossa ihmisen koko elämänkaari – lapsuudesta ikääntymiseen – huomioidaan päätöksenteossa, palveluissa ja työelämän rakenteissa inhimillisesti kestävällä tavalla. Kun elämme pidempään ja työurat venyvät, meidän on otettava huomioon entistä enemmän se, miten työelämä voi olla kestävää ja merkityksellistä koko elämän ajan?
Kisakatsomossa saimme mahdollisuuden keskustella yhdessä osallistujien kesken. Tuon tässä esille oman pienryhmäni inspiroimana muutaman noston:
Kohtuullistetaan elämää ylipäätään ja työelämää.Työn ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista, eikä varsinkaan arki. Loputon kilpajuoksu kohti täydellisyyttä ei ole järkevää eikä tarpeellista. Tarvitsemme työpaikoille joustavuutta, työn lomaan myös palautumista ja työn merkityksellisyyden kirkastamista. On tarpeen joustavoittaa perheen ja muun elämän yhteensovittamista kestävällä tavalla.
Työelämässä tulee korostumaan kaikkien ihmisten kokemukset erilaisista asioista ja monimuotoisuuden vaaliminen itsestäänselvänä arvona. Eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat ihmiset rikastuttavat työyhteisöjä. Tiedämme myös nyt sen, että mitä monimuotoisempi työyhteisö on ja siellä on tilaa ajatella yhdessä ja käyttää luovuutta, on innovointivoimakin olemassa. Luovuutta ja innovointia tukee myös sellainen kulttuuri työpaikoilla, joissa oppiminen ei lopu koskaan, vaan siihen kannustetaan, ei vain yksilö suorituksina vaan myös yhdessä oppien.
Luonnon kantokyvyn rajat tulevat väistämättä vastaan ja osa on jo tullut, eikä paluuta ole vanhaan. Ilmastonmuutos ja luontokato eivät odota enää vaan nyt pitää tehdä sellaisiakin toimia, joilla ennallistetaan, ei vain vähennetä kuormituksia. Työelämän on oltava osa ratkaisua. Palautetaan asioita, jotka tukevat kestävyyttä. Yksinkertaiset, toimivat ratkaisut voivat olla arvokkaampia kuin monimutkaiset uutuudet, esimerkiksi kun otetaan käyttöön uutta teknologiaa, entisten päälle. On rohkeutta myös luopua turhasta. Jos jokin käytäntö kuormittaa ihmisiä tai ympäristöä, siitä on uskallettava luopua aikaisempaa nopeammin. Tässä on tärkeää huomioida työpaikkojen arjen sankarit ja ”pelle pelottomat”, ja yhdessä etsiä ne asiat, mitä voimme säilyttää, mitä parantaa ja mistä on pakko luopua?
Työelämä huutaa radikaalia luovuutta ja uskallusta tehdä toisin. Pienet viilaukset eivät riitä. Tarvitsemme rohkeutta tehdä radikaalisti luovia ratkaisuja, jotka kuuntelevat sekä ihmisen että luonnon hyvinvointia. Näitä ovat esimerkiksi uudet työn muotoja, joissa työ ja oppiminen kulkevat käsi kädessä. Ne ovat esimerkeiksi nostettuja työpaikkoja, jotka panostavat yhteisöllisyyteen ja merkityksellisyyteen ja uskaltavat siitä kertoa toisille, jotta muutkin voisivat ottaa käytäntöön toimintamalleja. Se on myös teknologian käyttöä niin, että se tukee kestävyyttä, eikä lisää kuormitusta. Suomessa on myös vahvaa osaamista vihreän siirtymän kannalta, joten miksemme ole rohkeasti veturina muulle maailmalle?
Elinikäinen oppiminen on tulevaisuuden turvaverkko. Kun muutos on pysyvää, oppiminen ei voi olla vain projekti tai erillinen hanke. Sen kuuluu olla työpaikkojen ja ihmisten luonnollinen ”elämäntapa”. Se mahdollistaa myös muun elämän yhteensovittamisen, sillä kohtuullisuus on varmasti tarpeen niin taloudellisten ja luonnon sekä ilmaston arvojen kuin inhimillisten tarpeiden kannalta. Työnantajien, oppilaitosten ja yhteiskunnan on rakennettava polkuja, jotka tekevät oppimisesta saavutettavaa ja mielekästä kaikille ikäryhmille koko elämänpolun ajan. Elämän balanssi syntyy, kun pääsemme osalliseksi elämään sen kaikilla tasoilla, ei kyynärpää taktiikalla tai ”minäminä” – asenteella vaan yhteiseen hyvään tehden. Tämä ei ole vain yksilön etu, vaan se on koko yhteiskunnan elinvoiman edellytys.
Työelämän kehittäminen Sitran megatrendien valossa ei ole pelkkää teknologiaa tai tehokkuutta. Se on ennen kaikkea ihmisten ja kulttuurin huomioimista, luonnon kantokyvyn kunnioittamista ja rohkeutta tehdä ratkaisuja, jotka rakentavat kestävää tulevaisuutta. Tulevaisuus ei synny odottamalla – se syntyy uskaltamalla.
Blogin kirjoitti Parempi työelämä! -koordinaatiohankkeen hankekoordinaattori Tiina Lintunen.