Vuoden toinen live-Hankesankaritapaaminen valtakunnallisille työelämän kehittämishankkeille pidettiin Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulussa, joten luovuutta oli ilmassa jo valmiiksi, tarvitsi vain heittäytyä sen imuun. Ja näiltä sankareilta se onnistui naurettavan helposti.
Kaksi vaihtoehtoista tarinanmallia hyvästä käytänteestä
Lähestyimme sarjakuvan tekoa kevyen ohjauksen kautta. Olimme tehneet hankesankareiden käyttöön valmiiksi ruutuihin jaotellut sarjakuvapohjat, jotta alkuvalmisteluihin ei menisi turhaan aikaa. Lisäksi tekijät saivat valita kahdesta eri tarinamallista, miten lähtevät omaa sarjakuvaa rakentamaan.
- Ensimmäisessä versiossa sarjakuvaa tehdään siten, että supersankari on itsessään hankkeen luoma hyvä käytäntö ja pahiksina toimivat juurruttamisen esteet: resurssit, organisaation muutosvastarinta, byrokratia jne. Liittolaisina sitten toimivat yhteistyökumppanit, toiset hankesankarit, rahoittajat, projektitiimi. Tarina kertoo siitä, miten supersankari voittaa.
- Toinen tarina kerrotaan työpaikkatasolla työntekijän näkökulmasta: miten hän kohtaa uuden käytännön, hankkeessa luodun innovaation, mitä tunteita tai prosesseja siihen liittyy, missä vaiheessa ja miten työntekijälle syntyy arvoa tai missä kohtaa hän tipahtaa tai turhautuu. Mikä on muuttunut, kun hyvä käytänne on mukana arjessa.
Sarjakuvat lähdettiin toteuttamaan hankkeittain Joo ja -menetelmää hyödyntäen. Näin jokainen pääsi osallistumaan tekemiseen heti alusta saakka. Joo- ja -menetelmässä joku ryhmästä aloittaa sanomalla jonkin asian tarinasta, esim. “Supersankarin matka alkaisi Lapualta.” Tämän jälkeen jokainen jatkaa vuorotellen tarinaa joo ja -periaatteen mukaan. “Joo ja sen matkakumppani olisi robotti” “Joo ja ….”
Luovuus oli kuitenkin pääosassa, ja sääntöjä sai rikkoa, joten jokainen pääsi toteuttamaan sarjakuvan valitsemallaan tyylillä tarinan rakennetta mukaillen.
Sarjakuvalla monimutkaisista asioista kaikille ymmärrettäviä
Sarjakuvan avulla voidaan selkeyttää monimutkaisia prosesseja, abstrakteja toimintamalleja sekä hahmottaa toimintaa kokonaisuutena. Kun tilaa tekstille, kuvalle ja koko tarinalle on käytössä rajattu määrä, täytyy reilulla kädellä yksinkertaistaa, tiivistää ja karsia pois kaikki ylimääräinen. Kuitenkin niin, että tarinan, tekemisen ja viestin ydin säilyy. Ei mikään ihan helppo homma!
“Tarinallistaminen tekee hankkeiden hyvistä käytännöistä ymmärrettäviä ja auttaa näkemään, miten malli toimii arjessa ei vain ohjeena tai raporttina: millaisia valintoja, ratkaisuja ja tunteita arjen tilanteisiin liittyy”, taustoittaa hankekoordinaattori Eeva Simola.
Sarjakuva voi paljastaa myös hiljaista tietoa. Kuvissa ja lyhyissä vuorosanoissa voi tulla esiin käytännön realiteetteja, joita ei välttämättä edes huomata arjessa: pieniä niksejä, yllättäviä pullonkauloja, oivalluksia tai epävarmuuden hetkiä.
Parhaimmillaan sarjakuvan tekeminen yhdessä muiden hanketoimijoiden kanssa voi tukea yhteistä ymmärrystä monitoimijaisissa ja moniammatillisissa ympäristöissä.
Vinkki: Sarjakuvan käyttöä kannattaa kokeilla myös koulutus- ja perehdytysmateriaaleihin, palveluprosessien kuvaamiseen ja asiakasviestintään.
