Kuvassa Eeva Simola
Ilo on yksi perustunteistamme, ja luovuus työelämän tärkeimpiä taitoja. Silti näitä ruokkivat leikillisyys ja huumori liian usein rinnastetaan vain lapselliseksi höpöhöpöpuuhasteluksi työelämässä, harmittelee hankekoordinaattori Eeva Simola.

Vakavuuden harha: tappaako ilo työn arvokkuuden?  

Törmään usein ajatukseen, että luovuus, leikkisyys ja ilo työssä ovat jotenkin lapsellista höpöhöpöhommaa, joka vie vain aikaa todelliselta työnteolta. Oletuksena tuntuu olevan, että vakavia, painavia asioita tulisi vakavuudella myös käsitellä. Onko vain vakava lähestymistapa vakuuttavaa asiantuntemusta?  

Vakavuudelle on toki paikkansa. Silti kehittämistyössä, luovuuden, innovaatioiden ja uusien oivallusten maailmassa jäin miettimään, miksi juuri niitä asioita, jotka ruokkivat uusia ajatuksia ja yhteistyötä, pidetään usein vähemmän uskottavina kuin hymyttömyyttä, harmaata housupukua ja osallistamattomuutta.

Hanke- ja kehittämistyössä puhutaan paljon osallisuudesta, yhteiskehittämisestä ja yhteisöllisyydestä, mutta vähemmän siitä, mikä saa ihmiset oikeasti osallistumaan, sitoutumaan tai innostumaan.

Vakavuus ei ole vaikuttavuuden edellytys

Yskähdys, ”no niin” ja raportin läpikäyminen taustoineen ja viitekehyksineen palaverin tai työpajan kärkeen. Puheen päättyessä kaikki ovat kyllä läsnä, mutta kukaan ei oikein tunnu syttyvän. Tunnelma alkaa olla väsähtänyt ja kuulijakunnalla tietoähky. Vai sittenkin työpaja, joka alkaa aidolla kohtaamisella ja yhteisellä naurulla. Raportin ydinviestiä ja tavoitetta lähdetään pohtimaan yhdessä osallistavien tai luovien menetelmien avulla, keskustelu lähtee lentoon ja ideat tarttuvat ihmiseltä toiselle.

Molemmille tavoille on varmasti paikkansa, eikä vakavuus ja innostavuus sulje toisiaan pois. Aivan kuten toiset ovat aamuihmisiä toiset iltakukkujia. Mutta kumpi on vaikuttavampaa? Minkä lisäarvon vakavuus tuo työn tekemiselle, tai paremminkin: minkä leikkisyys vie pois vakuuttavuudesta tai työn laadukkuudesta?

Usein ajattelemme, että mitä tärkeämpi asia, sitä vakavammin sitä pitää käsitellä. Silti juuri ilo, innostus ja joskus jopa musta huumori ovat juuri niitä, jotka auttavat meitä pääsemään paremmin asian ytimeen, löytämään yhteisen suunnan ja ideoimaan luovemmin.

Ilo luo otollisen pohjan luovuudelle

En ole onneksi ajatusteni kanssa yksin, ja jotenkin tuntuu tarpeelliselta ottaa ajatusteni tueksi myös jotain kättä pidempää. Suvi Tuomikosken ajatukset kirjassa Leikisti töissä osuivat ja upposivat. Esimerkiksi huomio siitä, että hauskuuden kautta tapahtuvan oppiminen on todettu olevan paitsi mukavampaa myös tehokkaampaa, tuntui huojentavalta! Ilolle ja leikillisyydelle ei kuitenkaan tarvitse erikseen järjestää aikaa, se ei ole lisä perustyön päälle vaan Suvin mukaan kaikkea työtä voidaan myös leikillistää. Aivan, kuten me olemme pohtineet hankejargoniaa sanaselityspelin kautta tai ydinviestiä sarjakuvan avulla. Samat asiat olisi voitu käsitellä 45-sivuisena PowerPointina. Mutta jotenkin olen halunnut uskoa, että ilon ja luovuuden kautta tekeminen on nimenomaan mukavampaa ja yhteisöllisyyden tunnetta vahvistavaa.

Ihmiset oppivat, kun aihe herättää tunteita ja uteliaisuutta. Tunteiden merkityksen huomaa myös markkinoinnissa. Ja jos kaupparatsuna olen jotain oppinut niin sen, että onnistunut markkinointi menee aina ihon alle. Kun yhdistää tunteen ja faktan jää siitä varmaemmin muistijälki. Kun jokin asia innostaa, yllättää tai naurattaa, se jää mieleen ihan eri tavalla. Vakavuuskin jää kyllä mieleen, mutta harvemmin sellaista fiilistä, että ”hei, mahtavaa, tähän haluan mukaan”.

Kehittämistyö tarvitsee polttoaineekseen luovuutta

Hankkeissa tehdään kehittämistyötä siksi, että asioihin saataisiin muutosta ja uusia toimintatapoja, jotka kantavat myös hankkeen päättymisen jälkeen. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka innostuvat, uskaltavat kokeilla ja haluavat viedä uusia ajatuksia eteenpäin.

Nando Malmelinin ja Petro Poutasen mukaan (Luovuuden idea) luovuus tarvitsee ympärilleen vuorovaikutusta: kohtaamisia, keskusteluja ja ajatusten törmäyttämistä ihmisten kesken. Ei siis ole aivan yhdentekevää, millainen tunnelma yhteisissä kohtaamisissa vallitsee.  Kehittämishankkeissa työtä tehdään lähtökohtaisesti yhdessä, kun eri asiantuntijat ja organisaatiot etsivät uusia ratkaisuja ja kehittävät uusia toimintamalleja. Luovuutta tukeva ilmapiiri ja vuorovaikutus ovat välttämätön osa hankkeen onnistumista ja vaikuttavuutta.

Koska luovuus tarvitsee avointa ajatustenvaihtoa, uskallusta tuoda esiin keskeneräisiäkin ideoita ja toimivaa yhteistyötä, niin miten hemmetissä se vakavuuden ihannointi tukisi näitä tavoitteita? Voisiko parhaiden ideoiden ja innovaatiotyön taustalla sittenkin olla ilmapiiri, jossa on tilaa turvallisuudelle, innostukselle ja ilolle? Minulle tämä ajatus loi uskoa omaan, iloa buustaavaan tekemiseeni.

Uskaltaisin jopa väittää, että ilman iloa ja hyvää tunnelmaa moni hyvä idea voisi jäädä syntymättä ja moni työntekijä sitoutumatta.

Joten tappaako ilo työn arvokkuuden?

Ehkä pikemminkin päinvastoin. Ilo ei tee työstä vähemmän vakavaa tai vähemmän merkityksellistä. Se voi vain tehdä siitä sellaisen, että töissä on vähän mukavampaa ja ihmiset oikeasti haluavat olla mukana. Yhteinen nauru rakentaa luottamusta. Leikkisyys madaltaa kynnystä osallistua. Innostus tarttuu. Itse en ole nähnyt vielä tutkimusta, jonka mukaan vakava naama lisäisi älykkyyttä tai vähentäisi virheiden määrää.

Tositarina: Pirteälle aamuihmiselle sanottiin, voisiko hän olla vähemmän reipas ja innokas, koska on maanantai ja kaikki muut haluavat olla maanantaisin perusmatalavireisiä, eikä siihen kuulu positiivisuus. Entä jos huomautus olisi ollut toisinpäin pirteältä ankeuttajille?

Tositarina tämäkin: Asiantuntija oli pukeutunut mekkoon esiintyessään, ja sai kiitosta värikkäästä asustaan. Toinen asiantuntija totesi, että hän pukeutuu aina esiintyessään harmaaseen housupukuun, jotta antaa asiantuntemuksensa nousta vain esiin. Siis miksi iloinen mekko söisi asiantuntijan pätevyyttä tai veisi tilaa esiintyjän ajatuksilta? Jos joku tietää, saa kertoa.

Meidän pitäisi puhua enemmän siitä, kuinka tärkeä voimavara yhteinen nauru voi olla, kuinka ilo ja leikki ja huumori yhdistävät. Työpäivä kevenee, kun päivän aikana on naurettu pissat housussa, edes kerran.

Suosittelenkin syksyn harmauteen nauramista, se toimii loistavana palautumiskeinona työpäivän aikana.

Työn iloa!

Kirjoittajana Eeva Simola Parempi työelämä! -koordinaatiohankkeen sisältösorsa ja kaupparatsu. 

 

Lähteet: Malmelin, N. & Poutanen, P. (2017). Luovuuden idea: Luovuus työelämässä, yhteisöissä ja organisaatioissa.
Tuomikoski, S. (2025). Leikisti töissä: miksi luovuus ja hupi ovat tärkeitä työelämässä?